Valehtelija

Ystäväni on addikti; viinan ja lääkkeiden väärinkäyttäjä, syömishäiriöinen. Valehtelu kuuluu taudinkuvaan. Ensin valehdellaan addiktiosta, peitellään känniputkien, ahmimiskohtausten jälkiä. Sitten valehtelu hiipii muuhun elämään. Ihan muuten vaan, koska addiktille valehtelusta on tullut yhtä luontevaa kuin hengittämisestä. Addikti huomaa suustansa lipsuvan rasvaisia valheita tasaiseen tahtiin, silloinkin kun siihen ei olisi tarvetta.

Addiktin ihmissuhteet kärsivät tästä. Ystävyys ja läheisyys on mahdotonta ilman avoimuutta, rehellisyyttä, luottamusta. Addikti kykenee tähän joskus. Mutta lopulta tulee päivä, jolloin ystävä ei enää usko, ei vaikka kuinka haluaisi. Addikti on valehdellut liian monta kertaa, keksinyt liian monta ontuvaa tekosyytä, luistellut liian monesta lupauksestaan. Teot puhuvat puolestaan kun sanat ovat menettäneet merkityksensä. Myötätunto ja ymmärrys on imetty kuiviin. Ystävyyden kate ja luotto ovat kuluneet loppuun.

Addiktio imee mustan aukon tavoin itseensä kaiken muun elämän. Addikti elää skitsofreenisessa todellisuudessa. Toisaalla on se, mitä ulospäin näkyy. Se, mitä on addiktin sisällä, on aivan liian kauheaa ulospäin näytettäväksi. Tässä vaiheessa addikti huomaa olevansa hyvin yksin. Addikti on valehdellut itsensä eristyksiin.

Tiedän että jossain siellä, addiktion alla, hukkumaisillaan, piileskelee se todellinen sinä. Se ihminen, joka ei tee paskatemppuja ystävilleen, se jonka sanaan voi luottaa, se joka ei anna addiktion tuhota kaikkea hyvää, mitä ihmissuhteissa voi olla. En voi auttaa sinua jos valehtelet. En voi auttaa, jos en tiedä. En voi auttaa, jos et pyydä. Ja vaikka tietäisin, vaikka pyytäisit, apuni tuskin riittäisi. Minulla on tarpeeksi kantamista omissa ongelmissani, omassa addiktiossani. Silti; tulisin vastaan, vielä tämän kerran, jos pyytäisit.

Älä kuitenkaan odota minusta pelastajaa. Tiedän että tahtoisit sellaisen. Haluaisit olla aikuinen vauva, joka ottaa revanssin paskasta lapsuudestaan. Saa tilalle uuden ja paremman äidin ja isin, reinkarnoituneena yhteen henkilöön, niiden säälittävien surkimusten tilalle, jotka omasi olivat.

Kuvittelet olevasi taitavampi valehtelija kuin olet. Kuvittelet, ettei kukaan näe tai huomaa. Mutta kuten sanotaan; kyllä koira koiran tuntee. Varas varkaan. Ja addikti toisen satuja kertovan, rikkinäisen, itsensä kaltaisen.