Päästää irti

Joistakin ihmisistä ylipääseminen kestää kohtuuttoman kauan. Paljon pidemmän aikaa kuin itse suhde kesti. Tai vielä pahempaa; suhde ei edes ehtinyt kunnolla alkaa ja silti siitä yli pääseminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Jos on luonteeltaan jumittaja, koko elämä on yhtä ylipääsemistä. Kun on yhdestä päässyt irti, tulee seuraava, vielä pahempi, repivämpi suhde ja ero. Olisi hienoa, kun pystyisi tai osaisi nopeuttaa eroprosessia.

Joskus uskoin, että ylitse pääsee parhaiten ripustautumalla seuraavaan. Se vaan ei toimi niin. Ei omalla kohdallani. Kauheinta on olla jonkun kanssa, kun ajattelee jotakuta toista. Puhumattakaan miten epäreilua se on tuota kohdalle osuvaa kohtaan. Itsekin olen joskus ollut toisen ylimenosuhde. Ei tuntunut hyvältä. Hyväksikäytetty olo siitä tuli.

Olen vihdoin pannut pisteen eräälle suhteelle. Siihen tuhrautui monta vuotta. Sen jälkeen on ollut useita suhteita, viimeistä niittiä odotellessa. Olisi pitänyt viedä prosessi loppuun jo kauan sitten. En vain osannut enkä kyennyt. Ennen kuin nyt.

Eron pelkääminen on paljon pahempaa kuin itse ero. Tapahtui kaikki se, mitä eniten pelkäsin. Tulin jätetyksi ja torjutuksi. Rakastettuni löysi toisen. Silti, pahinta ei ollut se mitä tapahtui. Se olisi tapahtunut kuitenkin, pelkäsin tai en. Pelko oli siis turhaa. Pelko vain hidasti väistämätöntä, ei estänyt.

Tuntuu hienolta päästää vihdoin irti, luopua turhasta toivosta. Välitän vieläkin, mutten enää toivo tai odota mitään häneltä. Meillä tuskin tulee olemaan koskaan enää suhdetta, mutten enää sure sitä. En ollut hänelle se oikea ihminen. Pystyn hyväksymään sen nyt. Hän tuntui joskus niin oikealta minulle, oikeammalta kuin kukaan muu. Enää en ole siitäkään varma. Olen vuosien kuluessa muuttunut, ehkä joku muu on nyt oikeampi, sopivampi minulle.

Hoitoa asennevammaan

Kaipasin taannoin lääkettä pitkäkestoiseen vitutukseen. Jotain, mikä suistaisi minut tympeän itsekeskeiseltä, kyyniseltä, yksitoikkoiselta, omaa napaani kiertävältä radaltani. Pois itsestäni.

Sain mitä tilasin. Sain sen uutisten muodossa; ikävien ja mukavien. Iloinen uutinen oli, että lomamatkatuttavuus on tulossa vierailulle muutamaksi päiväksi. Mieliala on varovaisen toiveikas. Ikävä uutinen oli, että hyvä ystäväni menetti tärkeän ihmisen. Tuntuu kovin väärältä ja epäoikeudenmukaiselta. En keksi mitään lohduttavaa sanottavaa. Omat valituksenaiheeni tuntuvat kovin pieniltä ja mitättömiltä nyt.

Vitutus on kai pohjimmiltaan sitä, että kaipaa muutosta elämäänsä. On jäänyt jumiin olosuhteisiin, joista ei osaa ulos. On tilanteita ja olosuhteita joiden edessä on voimaton. Monille asioille on kuitenkin mahdollista tehdä jotain. Korjata asennettaan, jos ei muuta. Vanha AA:ssa oppimani viisaus (Tyyneysrukous) pätee edelleen. Päätin tänään, että nyt saa riittää ruikutus ja itsesäälissä rypeminen. Ruikuttaminen ja itsetuhoiset elämäntavat vain ruokkivat negatiivisuutta, jota elämässä itsessään on ihan tarpeeksi. On tarpeetonta moninkertaistaa kurjuutta, vaikka siinä etevä olenkin.